WeBible

1 - Job vastasi ja sanoi:

2 - "Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?

3 - Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.

4 - Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?

5 - Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?

6 - Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.

7 - Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.

8 - Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.

9 - Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.

10 - Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.

11 - Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.

12 - Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.

13 - Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.

14 - Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.

15 - Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.

16 - Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.

17 - Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.

18 - Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.

19 - Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.

20 - Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.

21 - Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.

22 - Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?

23 - Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,

24 - rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!

25 - Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.

26 - Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.

27 - Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.

28 - Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-

29 - niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."